Dart Center for Journalism and Trauma

Opas journalisteille, päätoimittajille ja esimiehille

Koonnut ja toimittanut: Mark Brayne
Suomennos: Marja Hakola

Johdanto

Liikenneonnettomuudet ja lentoturmat. Luonnonkatastrofit. Nälänhätä ja sota. Rikokset ja murhat. Tulvat. Mellakat. Lasten hyväksikäyttö ja kidutus. Raiskaus and seksuaalinen väkivalta. Kansanmurha.

Kriisien jälkivaikutukset. Menetys. Suru. Ääretön inhimillinen hätä.

Järkyttävät tapahtumat ylittävät kaikki uutiskynnykset – ja koskettavat meitä kaikkia. Tiedotusvälineiden kautta tapahtumista kerrotaan niille, jotka eivät olleet paikan päällä. Media paljastaa, mitä tapahtui heille, jotka joutuivat kriisin keskelle. Se kertoo, onnettomuuden vaikutuksista uhrien omaisiin, perheisiin, yhteisöön, yhteiskuntaan – koko ympäröivään maailmaan.

Kriisiuutisoinnilla on merkitystä, ja medialla on velvollisuus kertoa asioista hyvin. Tiedotusvälineillä on valta tuoda julki, välittää ja lievittää – tai lisätä – onnettomuuksien ja kuoleman ihmisille aiheuttamaa surua ja tuskaa.

Kriisistä raportoiminen, tapahtuipa onnettomuus kaukana maailmalla tai lähiseudulla, vaikuttaa myös itse raportoijaan. Tiedotusvälineiden edustajat saapuvat onnettomuuspaikalle yhtä aikaa muiden ammatti-ihmisten – poliisin, palokunnan ja pelastushenkilöstön kanssa – mutta heillä ei useinkaan ole samanlaisia valmiuksia tunnistaa vaativien tilanteiden mukanaan tuomia psykologisia seurauksia.

Urheiluselostaja tuntee hyvin selostamiensa pelien säännöt ja taloustoimittaja tietää kaiken pörssikursseista. Yhtälailla on tärkeää, että väkivaltaisuuksista ja kriiseistä raportoiva journalisti tuntee niihin liittyviä keskeisiä asioita. 

Oheista opasta varten haastattelimme lukuisia toimittajia ja trauman asiantuntijoita ympäri maailmaa. Olemme pyrkineet hyödyntämään heidän osaamistaan ja kokemuksiaan tässä kirjasessa. Toivomme, että opas antaa kriiseistä raportoiville journalisteilla eväitä sekä itse työhön että henkisen hyvinvoinnin vaalimiseen.

Tiedotusvälineiden edustajat, yhdessä poliisin, palokunnan ja pelastushenkilöstön kanssa, ovat niiden ensimmäisten ammatti-ihmisten joukossa, jotka saapuvat onnettomuuspaikalle. Heillä ei kuitenkaan ole samanlaisia valmiuksia tunnistaa vaativien tilanteiden mukanaan tuomia psykologisia seurauksia.